täällä pilkataan suuria

Viime viikot ovat olleet todella tapahtumarikkaita (kuten kuvistakin saattaa päätellä). Elämä on taas näyttänyt kaikki puolensa.

Kuolema ja menetys ja ikävä surettaa ja puristaa rintaa niin, ettei tiedä miten päin olisi, mutta toisaalta ympärillä olevat ihmiset saa sydämen paisumaan kiintymyksestä ja onnesta.

"Rakas Maria täällä ei ole vihreää

Rakas Maria täällä on haalistunutta

mutta missään ei soiteta hautajaismarsseja

niin kuin täällä soitetaan"

"Täällä uuvutaan aamuihin

paetaan ikkunoista vailla vaatteita

ajetaan rajakaupunkeihin taksilla

vannotaan helposti

unohdetaan helpommin

sillä rakkaus on mitä on"

Kaunista kuitenkin on ollut mm.

• Revontulet jotka leiskuvat ihastuttavan usein tällä pohjoisella taivaalla
• Taivaan vihreäksi värjäävät tähdenlennot
• "Minä rakastan sinua"
• Hillan ja minun ensimmäinen ihka-oikea taidenäyttely! 
• Valkoinen hanki ja pakkanen sateisen pimeyden jälkeen
• Se kun istutaan pienessä sumpussa ja ollaan kuin kissanpoikapesue
• Kun musiikki jytää yksinäisessä maalaustilassa ja voi heilua ja laulaa mukana eikä kukaan kuule tai näe

'

"Rakkaus on mitä on."

luonnoskirjan kätköistä

Muutama sivu tämänhetkisestä luonnoskirjasta.

Taikatalvi

Parasta just nyt:

• Viikontakaiset Halloween-pirskeet (Mukana menossa mm. avaruussoturi, tietäjäeukko, citypöllö ja Päivi Räsänen!)
• Spontaanit ideat ja pitkät kävelyretket keskellä yötä kera viinipullon
• Uudet ystävät ja yhteys
•  Ihana Lontoon matka ihanan ystävän kanssa
• Talven tulo! Täällä on jo tosipaljon lunta ja lämpötila on pysynyt alle 10 asteen jo monta päivää. Tykkään.
• Se, kun on koko ajan ihmisiä ja tekemistä
• Ääneenlukupiiri ja se, kuinka Veljeni Leijonamielen alku saa mut aina itkemään.
• Pikkukylän rauhallisuus ja ulkoilman staattiuus talviyönä

Alan pikkuhiljaa tottua siihen faktaan, etten tunne itseäni vielä yhtään ja se on ihan ok. Muutaman Liminkakuukauden jälkeen on tullut huomattua, että elämässä tosi harva asia on oikeesti täysin pysyvää, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Oon kuitenkin ihan kamalan onnellinen siitä, että mulla on täälläkin ihmisiä, jotka tuntee mut ihan läpikotasin.

Elämä on aika kivaa.

kuka mikä missä

Inspiroitumista, työn iloa, uusia tuttavuuksia (intoa, pelkoa, jännitystä, odotuksia), yhteisö,
loppukesän puistokaljat ja kuiva nurmi,
syksyn värit ja kirpeät aamut,
epäilyksiä ja epätoivoa, mutta toisaalta lopulta toivottavasti mielenrauhaa.

syysseikkailu

Lähdin tänään seikkailulle. Asun nykyään Limingassa taidekoulun opistossa, ja tuntui sopivalta lähteä viettämään ruskaista sunnuntaita kiertelemällä ympäristöä. Seurasin jokea ja etsiskelin kunnollista metsää, johon voisin tutustua (jos vaikka sieniäkin vielä bongaisi), mutta sellaista en ainakaan vielä löytänyt. Värit oli kauniita, syksy tuoksui ihanalle ja puiden kaarna tuntui elävältä. 

Koti-ikävä on kuitenkin tällä hetkellä suurempi kuin koskaan, sillä kuulin juuri, että meidän rakas ihana Siru-koira viedään pois. Ikävä on jo nyt ihan kamalan suuri, vaikka tiedän ehkä joskus näkeväni sitä vielä. Ehkä ihan hyvä, etten asu enää kotona, niin ei täydy totutella Siruttomaan kotiin.

uusi tuttavuus

ehkä näät ne, ehkä et.

(akvarelli (fabriano, 300g) paperille, A3)

elämisen makua

Italiassa Pomarancen pienessä kylässä makuuhuoneen ikkunasta aukesi valtavan laaja näkymä kumpuilevaan vuoristoon, pelloille, joissa laidunsi lampaita, ja oliiviviljelmille. Iltaisin saattoi nähdä kerralla neljänkin eri kaupungin valot horisontissa. Töitä oli paljon, mikä oli oikeasti tosi mukavaa ja puhdistavaa -- kerrankin tuntui siltä, että käytän kroppaani siihen, mihin se on tarkoitettu. Sitä täydellistä mielenrauhaa, jota puolitosissani lähdin etsimään, en ihan löytänyt, mutta kokemusta, rohkeutta ja toimintakykyä kylläkin. Totesin tämän eristäytymisriitin kautta kuitenkin sen, että mut on pidemmän päälle tarkoitettu laumaeläimeksi.

Nykyään majailenkin Limingassa, taidekoulun asuntolassa. Täällä vietän seuraavan vuoden taidetta opiskellen. Tänään oli ensimmäinen oppitunti, ja tulevat opinnot vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta ja kehittäviltä. Ihanaa kuulla, että ohjelmassa on niin paljon kaikkea, mistä ei vielä tiedä yhtään mitään. Lisäksi täällä on myös työskentelytilat yölläkin auki, eli maalata voi omiakin töitään vaikka illasta aamuun. Ihanaa.

Missä olette aloittaneet nyt opiskelunne/työnne/elämänne ja miltä se tuntuu? :-)

lämpöä auringon kaipaa, mut sen itsestään pois heijastaa

Pitkästä aikaa kirjoittelen taas! Tämän ja viime postailujen välissä ehdin olla Italiassa kaksi viikkoa tekemässä vapaaehtoistyötä luomutilalla. Siltäkin reissulta on muutamia kuvia odottamassa julkistamistaan, mutta niiden sijaan tässä muutama otos toissayöltä (kyllä, yöltä, rakastan Suomen kesää), kun toteutettiin mun lempparikaksosten kanssa parivuotinen suunnitelma kaljottelusta katolla illasta aamuun.

Oli syvällistä ihmissuhdepuintia, huippua hippiprogea, aamuöinen uinti maauimalassa sumun lipuessa veden yllä, irti päästämisiä ja kaipausta. Suomi tuntuu tosi hyvältä just nyt.

iloa ja tulitteita

Nishi-Kawaguchin joen rannassa oli sinä yönä ilotulitteita ja päihtymystä (sekä elämästä, että alkoholista). Oli ystävyyttä vailla rajoja ja uutuudenjännitystä. Pelattiin palloa ja katseltiin kun juna juoksi raiteita pitkin joen yli. Kaupunki oli suuri siellä ja tunteet suuria tässä. Juostiin mäkeä ylös ja naapurusto, joka tuntui jo kodilta, aukesi eteen öisten katuvalojen himmeässä valossa.  Elämä tuntui hyvältä siinä.

日本国 / Japani

Vähän tunnelmia Japanin reissulta. En oikein tiedä mistä aloittaisin kertomukseni matkasta, joten annan varmaankin kuvien puhua puolestaan suurimmaksi osaksi. Tässä on kuitenkin vain pieni murto-osan raapaisu kaikesta siitä, mitä oon kolmessa viikossa kokenut ja nähnyt, ja kuvia on rutkasti, joten ainakin yksi postaus aiheesta seuraa vielä jossain vaiheessa! 

Kolmen viikon aikana ehdin tutustua moneen ultimaalisen mahtavaan ihmiseen ympäri maailmaa, olin eufoorisen onnellinen, kauhuissani, ihmeissäni onnekkuudestani ja ylitsepursuavan täynnä niin monia muita tunteita. Kotiinpaluu on tuntunut tosi oudolta, ja käänteinen kulttuurishokki jyllää edelleen. 

Viikon päästä koneen nokka onneksi suuntaakin kohti Italiaa pariksi viikoksi! 

Kuvat on muuten otettu uudella fujifilmin istax minillä! Perinteisissä heti kehittyvissä kuvissa vaan on sitä jotain.