torstai 31. heinäkuuta 2014
lämpöä auringon kaipaa, mut sen itsestään pois heijastaa
Pitkästä aikaa kirjoittelen taas! Tämän ja viime postailujen välissä ehdin olla Italiassa kaksi viikkoa tekemässä vapaaehtoistyötä luomutilalla. Siltäkin reissulta on muutamia kuvia odottamassa julkistamistaan, mutta niiden sijaan tässä muutama otos toissayöltä (kyllä, yöltä, rakastan Suomen kesää), kun toteutettiin mun lempparikaksosten kanssa parivuotinen suunnitelma kaljottelusta katolla illasta aamuun.
Oli syvällistä ihmissuhdepuintia, huippua hippiprogea, aamuöinen uinti maauimalassa sumun lipuessa veden yllä, irti päästämisiä ja kaipausta. Suomi tuntuu tosi hyvältä just nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tulin seuraaviin tuloksiin: kattokalja on parempaa kuin maakalja, ja elämässä pitää olla pieniä laittomuuksia
VastaaPoistano hei ihanuutta sinullekin tyttö!! oih
VastaaPoista