Viime viikot ovat olleet todella tapahtumarikkaita (kuten kuvistakin saattaa päätellä). Elämä on taas näyttänyt kaikki puolensa.
Kuolema ja menetys ja ikävä surettaa ja puristaa rintaa niin, ettei tiedä miten päin olisi, mutta toisaalta ympärillä olevat ihmiset saa sydämen paisumaan kiintymyksestä ja onnesta.
"Rakas Maria täällä ei ole vihreää
Rakas Maria täällä on haalistunutta
mutta missään ei soiteta hautajaismarsseja
niin kuin täällä soitetaan"
"Täällä uuvutaan aamuihin
paetaan ikkunoista vailla vaatteita
ajetaan rajakaupunkeihin taksilla
vannotaan helposti
unohdetaan helpommin
sillä rakkaus on mitä on"
Kaunista kuitenkin on ollut mm.
- Revontulet jotka leiskuvat ihastuttavan usein tällä pohjoisella taivaalla
- Taivaan vihreäksi värjäävät tähdenlennot
- "Minä rakastan sinua"
- Hillan ja minun ensimmäinen ihka-oikea taidenäyttely!
- Valkoinen hanki ja pakkanen sateisen pimeyden jälkeen
- Se kun istutaan pienessä sumpussa ja ollaan kuin kissanpoikapesue
- Kun musiikki jytää yksinäisessä maalaustilassa ja voi heilua ja laulaa mukana eikä kukaan kuule tai näe
'
"Rakkaus on mitä on."
hui superhienoa tuo taidenäyttely-juttu! oon iloinen teidän puolesta!
VastaaPoistaja samaa mieltä olen myös tähdenlennoista, ne tuo jotenkin hurjan kauniin fiiliksen maailmasta, ja yötaivaat muutenkin jotka on kummasti värjäytyneet (näkee täällä missä ei ole kaupungin valoja kuin taivaanrannan laidoissa)
ja pakkasesta kimaltava hanki myös! se on niin kaunista. öisin ei malta tulla sisälle, voisi jäädä lumeen makaamaan. ois kaunista jos joku muukin makais siinä vierellä joskus. hmm.
mutta niin öh halusin vaan jotain sanoa. ikävä ja suru on painavia ja raapivia tunteita mutta toivottavasti elämä ja kaikki kauneus kompensoi, tasapainottaa.