lämpöä auringon kaipaa, mut sen itsestään pois heijastaa

Pitkästä aikaa kirjoittelen taas! Tämän ja viime postailujen välissä ehdin olla Italiassa kaksi viikkoa tekemässä vapaaehtoistyötä luomutilalla. Siltäkin reissulta on muutamia kuvia odottamassa julkistamistaan, mutta niiden sijaan tässä muutama otos toissayöltä (kyllä, yöltä, rakastan Suomen kesää), kun toteutettiin mun lempparikaksosten kanssa parivuotinen suunnitelma kaljottelusta katolla illasta aamuun.

Oli syvällistä ihmissuhdepuintia, huippua hippiprogea, aamuöinen uinti maauimalassa sumun lipuessa veden yllä, irti päästämisiä ja kaipausta. Suomi tuntuu tosi hyvältä just nyt.

iloa ja tulitteita

Nishi-Kawaguchin joen rannassa oli sinä yönä ilotulitteita ja päihtymystä (sekä elämästä, että alkoholista). Oli ystävyyttä vailla rajoja ja uutuudenjännitystä. Pelattiin palloa ja katseltiin kun juna juoksi raiteita pitkin joen yli. Kaupunki oli suuri siellä ja tunteet suuria tässä. Juostiin mäkeä ylös ja naapurusto, joka tuntui jo kodilta, aukesi eteen öisten katuvalojen himmeässä valossa.  Elämä tuntui hyvältä siinä.