uusi tuttavuus

ehkä näät ne, ehkä et.

(akvarelli (fabriano, 300g) paperille, A3)

elämisen makua

Italiassa Pomarancen pienessä kylässä makuuhuoneen ikkunasta aukesi valtavan laaja näkymä kumpuilevaan vuoristoon, pelloille, joissa laidunsi lampaita, ja oliiviviljelmille. Iltaisin saattoi nähdä kerralla neljänkin eri kaupungin valot horisontissa. Töitä oli paljon, mikä oli oikeasti tosi mukavaa ja puhdistavaa -- kerrankin tuntui siltä, että käytän kroppaani siihen, mihin se on tarkoitettu. Sitä täydellistä mielenrauhaa, jota puolitosissani lähdin etsimään, en ihan löytänyt, mutta kokemusta, rohkeutta ja toimintakykyä kylläkin. Totesin tämän eristäytymisriitin kautta kuitenkin sen, että mut on pidemmän päälle tarkoitettu laumaeläimeksi.

Nykyään majailenkin Limingassa, taidekoulun asuntolassa. Täällä vietän seuraavan vuoden taidetta opiskellen. Tänään oli ensimmäinen oppitunti, ja tulevat opinnot vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta ja kehittäviltä. Ihanaa kuulla, että ohjelmassa on niin paljon kaikkea, mistä ei vielä tiedä yhtään mitään. Lisäksi täällä on myös työskentelytilat yölläkin auki, eli maalata voi omiakin töitään vaikka illasta aamuun. Ihanaa.

Missä olette aloittaneet nyt opiskelunne/työnne/elämänne ja miltä se tuntuu? :-)