2 0 1 4

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vuosi 2014 oli elämänmakuinen. Siihen mahtui paljon suuria tunteita, seikkailuja ja rakkautta.

Tammikuu viiletti ohitse koulussa ahkeroiden ja viimeisiä kursseja suorittaen. Penkkareiden järkkäilemisessä meni oma aikansa, ja talven pimeys runteli.

Helmikuussa riehakkaiden penkkareiden jälkeen lähdettiin abiristeilylle ja Tallinan öihin mahtavassa porukassa. Viimeinkin lukio läheni loppuaan! Mielentila kaikesta ihanasta huolimatta laahasi maata vähän liian usein ja pää taisteli itseään vastaan.

 Maaliskuussa fiilistelin vapautta koulusta ja velvollisuuksista ja ihanaa kevättä, joka tuntui tuovan ihan uutta elämäniloa ja onnea tullessaan. Maratoonasin ystävien kanssa Taru Sormusten Herrasta, lumet suli vihdoinkin ja kuiva asfaltti ei ollut koskaan tuntunut niin hyvältä.

Huhtikuussa täytin 19 ja vietin päivän rakkaiden ystävien seurassa, seikkailin autiotaloissa ja kiipesin Lahden hyppytorneihin. Matkustin Hillan kanssa Tukholmaan, tanssin paljon ja haaveilin tulevaisuudesta. Perhosia lepatteli vatsassa koko kevään.

Toukokuussa seikkailin Siirin ja Hillan kanssa Kumpulan kyläjuhlilla, join paljon skumppaa nurmikolla. Tein kukkaseppeleitä uusista voikukista ja näin niin kauniin auringonlaskun, että itkin. Sydän täyttyi toivolla.

Kesäkuussa ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen (!!) lentokoneen nokka suuntasi kohti nousevan auringon maata, missä vietin kolme unohtumatonta viikkoa. Niin paljon upeita ja mielenkiintoisia ihmisiä ympäri maailmaa pakkautuneena pikkuruiseen hostelliin.

Kosteita iltoja savuisissa karaokebaareissa, seikkailuja Tokion metrossa mitä kiinnostavimpiin kaupunginosiin, lämpimiä öitä hostellin läheisessä leikkipuistossa ihmisten kanssa jutellen ja toisilta oppien.

Heinäkuussa vain noin viikko Japanista kotiutumisen jälkeen lensin Italiaan työskentelemään biodynaamiselle luomufarmille vapaaehtoistyöntekijäksi. Kaksi viikkoa välimeren auringon alla ihan yksin töitä tehden oli opettava kokemus. Vähän jännittäväkin välillä. En muista koskaan olleeni niin yksin niin pitkää aikaa ilman ihmistä, jonka kanssa jakaisin saman kielen, tai jonka tuntisin.

Upeat vuoristomaisemat ja täydellisen kirkas tähtitaivas linnunratoineen jäävät pitkäksi aikaa mieleen.

Loppukesää fiilistelin Suomessa ystävien ja perheen kesken. Maauimalaan hiippailut valoisina kesäöinä, puistossa viinin juominen ja aamuyön tunnit, jolloin salaisuuksia jaetaan. Onnellisuus.

Elokuussa muutin Liminkaan, kauas uuteen ja tuntemattomaan kouluun, joka nyt jo tuntuu ihan kodilta. Arki on ihanaa, kun ympärillä pyörii uusia rakkaita ihmisiä ja saa työskentelyltä juuri sitä, mitä haluaa. Olen voinut itseni kanssa myös paremmin kuin aikoihin.

Voisin sanoa, että vuosi 2014 oli menestys.
Elämä on hyvää.