Lähdin tänään seikkailulle. Asun nykyään Limingassa taidekoulun opistossa, ja tuntui sopivalta lähteä viettämään ruskaista sunnuntaita kiertelemällä ympäristöä. Seurasin jokea ja etsiskelin kunnollista metsää, johon voisin tutustua (jos vaikka sieniäkin vielä bongaisi), mutta sellaista en ainakaan vielä löytänyt. Värit oli kauniita, syksy tuoksui ihanalle ja puiden kaarna tuntui elävältä.
Koti-ikävä on kuitenkin tällä hetkellä suurempi kuin koskaan, sillä kuulin juuri, että meidän rakas ihana Siru-koira viedään pois. Ikävä on jo nyt ihan kamalan suuri, vaikka tiedän ehkä joskus näkeväni sitä vielä. Ehkä ihan hyvä, etten asu enää kotona, niin ei täydy totutella Siruttomaan kotiin.
