2:56

Täytin muutama päivä sitten yhdeksäntoista. Se oli jännittävää, onnellista ja kiitollista.

Vietin merkkipäivää (muun muassa) kaverin kanssa seikkaillessa autiossa talossa kaupungin reunalla. Siellä oli linnunluita ja jollain kiehtovalla tavalla luonnon valtaa ihmisten jälkeen. Seinillä komeili kultainen Pekka Haavisto ja aurinko paistoi sirpaleisista ikkunoista sisään. Kiivettiin myös hyppytorniin. Horisontti oli valtava ja kaikki muu niin pientä.

Myöhemmin illalla oli monopolya, tanssia, naurua, kirsikkaolutta ja hyvä olla.

linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa

Pitäis olla jotenkin niin smooth
Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa
Valita jonot aina kauneimman kassaneidin perusteella
Tarjota pojille ne sikarit kotihipoissa parvekkeella



Täytän neljän päivän päästä yhdeksäntoista ja valmistumiseeni on neljäkymmentäyksi päivää. Neljänkymmenenkuuden päivän päähän on varattu Japanista kolmeksi viikoksi pienestä hostellista vielä pienempi huone, jonka tulen jakamaan kahden parhaan ystäväni ja jonkun aivan muun kanssa. Heinäkuussa suuntaan Italian vuoristoon toiseksi kolmeksi viikoksi täyteen tuntemattomaan.
Ihan kohta on kesä ja se tarkoittaa yöttömiä öitä ja paljaita jalkoja ja nuotioita ja uusia unelmia ja tuntemattomia paikkoja ja kaikkea mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

Iltasin pienet ja tyhmät mutta silti niin ilkeät ja päähän pureutuvat demonit yrittää täyttää mielen epätoivolla ja peloilla, mut onneks on suitsukkeita ja hyviä muistoja menneistä ja ihanaa uskoa tulevasta.

Tukholman kattojen alla

Tanssia, naurua, humalaa, kipeitä jalkoja, kipeitä kasvoja, pehmeitä lakanoita, tärkeitä biisejä, uskomattoman kauniita rakennuksia, kattoja, parvekkeita ja ihmisiä, pieniä leipomoja (ja niiden maistiaisia), kevään ensimmäiset mansikat (olivat vähän mauttomia ja osa oli mätiä), lämmin aurinko, jännittäviä tekstareita, ystävä.