Ruisrock tuli ja oli ja meni ja oli mahtava.
Hillan kaa juostii keikalta toiselle, tavattiin mielenkiintoisia ihmisiä, jouduttii hyökyaallon uhriks, syötii muffinsseja rantsulla, käytii uimassa ekaa kertaa meressä tänä vuonna, käristyttiin telttaan, osoitettiin mieltämme feikkitatskoilla ja kuljettiin paljasjaloin kun kengät oli läpimärät. Tän lisäks me nähtiin vihdoin ja viimein PMMP livenä, joka oli paljon mahtavampaa kuin ikinä uskoin, ja mä pääsin taas pällistelemään mun superidolia Michael Monroeta.
Oli ihan huippuhuikeeta, en malta oottaa ensikesää!